Näkymätön vastus estää muutoksen?
Seuraavassa tekstissä tulen käyttämään paljon termiä: kipu. Ennen kuin luet sen, olisi mielestäni hyvä määritellä mitä tarkoitan sillä, jotta se on helpommin ymmärrettävissä. Tarkoitan kivulla pääasiassa ''psyykkistä kipua'' - Heräät -> väsyttää -> et jaksa nousta -> kipu -> torkutat hetken - Makaat sohvalla ja pitäisi lähteä liikkumaan -> ei huvittaisi yhtään -> kipu - Pitäisi laittaa ruokaa, ei jaksa -> kipu - Pitäisi tehdä tunti vielä töitä mutta ei huvita -> kipu - Pitäisi suunnitella ensi viikon ostokori ja käydä kaupassa -> ei huvita -> kipu En nyt tiedä onko kipu oikeastaan paras sana, mutta tiedät varmasti sen tunteen kun pitäisi tehdä jotain, mutta ei millään huvittaisi, sitä tarkoitan kivulla. Se on se psyykkinen epämukavuus. Tämä voi tulla vaikka tiskikoneen tyhjentämisestä, tiedät että siinä menee vain muutama minuutti, mutta joskus sen tekeminen on vain jotenkin hankalaa ja aiheuttaa ''psyykkistä kipua''. ---------------------------------- Tämä ''psyykkinen kipu'' on asia jonka kaikki kokee, luultavasti päivittäin, mutta siitä harvemmin puhutaan. Ja juuri se on monen epäonnistumisen syy. Mielestäni suurin syy miksi ihmiset epäonnistuvat elämätapamuutoksessa on tämä kipu joka tulee kun koitetaan muuttaa nykyisiä tapoja. Se ei tule kun makaa sohvalla ja katsoo sarjaa, se tulee, kun tekee jotain uutta, pakollista ja tylsää tai ''itseä kehittävää toimintaa''. - Treeni. - Kauppalistan teko tai terveellinen ruokailu. Hyvä asia on se, että usein se katoaa heti kun sen kohtaa! Treenin aloittaminen voi aiheuttaa monille vaikka useamman tunnin kipua, mutta kun aloitat treenin niin 5 minuutin päästä olo on parempi. ---------------------------------- Esimerkki: - Olet tullut töistä kotiin. - Vähän väsyttää. - Syöt jotain nopeaa ja istahdat sohvalle. Tiedät, että tänään piti mennä treenaamaan, mutta olo on löysä. Haluaisit vaan jäädä siihen makaamaan. 🧠 ”Ei huvita. Ei nyt. Teen huomenna. Tai viikonloppuna.” → Kipu. Se on täysin näkymätön vastus – mutta erittäin todellinen tunne.