Kävin viikonloppuna Impivaaran avajaisissa sekä perjantaina että lauantaina ja sitten menin vielä lauantaina illalla tekemään sinne oikean treenin. Siellä on laitteita joka lähtöön ja valinnanvaraa pilvin pimein! Valitsin kaksi laitetta rinnalle, olkapäille ja yläselälle sekä yhden hauiksiin ja ojentajiin. Tein kaikissa 4x8 sarjat. Aivan mielettömän upea sali mutta kyllä Kurala edelleen jää minun "kotisalikseni", Impparissa voin käydä aina silloin tällöin. Menkää ihmeessä tutustumaan!

Moikka! Pitkän haaveilun ja jahkailun jälkeen olen aloittanut työmatkapyöräilyn. Se onkin näillä keleillä ollut ihan mahtavaa ☀️ Matka yhteensuuntaan on 11 km ja aikaa menee noin 30-35 minuuttia. Tämä siis ainakin toistaiseksi ma-pe, syksyn mittaan ehkä 2-3 päivänä viikossa. Mietin, että miten päivittäinen pyöräily vaikuttaa salitreeneihin? Pitäisikö treenipäivinä pyöräillä vähemmän vai onko sillä merkitystä jaksamisen kannalta? Miten te muut toteutatte arjessa hyötyliikunnan ja treenaamisen? Vaikuttaako päivittäinen pyöräily salijuttuihin, viekö tehoja tms? Varmaan ajan myötä löytyy itselleni paras tapa yhdistää nämä, mutta muiden käytännöt kiinnostaa 😃

Ruohonleikkuuta, puiden- ja vedenkantoa, marjastusta ja mökin siivousta jne puuhaa: tuntui siltä, että kyse oli oikeastaan parin päivän treenistä!😅

Seuraavassa tekstissä tulen käyttämään paljon termiä: kipu. Ennen kuin luet sen, olisi mielestäni hyvä määritellä mitä tarkoitan sillä, jotta se on helpommin ymmärrettävissä. Tarkoitan kivulla pääasiassa ''psyykkistä kipua'' - Heräät -> väsyttää -> et jaksa nousta -> kipu -> torkutat hetken - Makaat sohvalla ja pitäisi lähteä liikkumaan -> ei huvittaisi yhtään -> kipu - Pitäisi laittaa ruokaa, ei jaksa -> kipu - Pitäisi tehdä tunti vielä töitä mutta ei huvita -> kipu - Pitäisi suunnitella ensi viikon ostokori ja käydä kaupassa -> ei huvita -> kipu En nyt tiedä onko kipu oikeastaan paras sana, mutta tiedät varmasti sen tunteen kun pitäisi tehdä jotain, mutta ei millään huvittaisi, sitä tarkoitan kivulla. Se on se psyykkinen epämukavuus. Tämä voi tulla vaikka tiskikoneen tyhjentämisestä, tiedät että siinä menee vain muutama minuutti, mutta joskus sen tekeminen on vain jotenkin hankalaa ja aiheuttaa ''psyykkistä kipua''. ---------------------------------- Tämä ''psyykkinen kipu'' on asia jonka kaikki kokee, luultavasti päivittäin, mutta siitä harvemmin puhutaan. Ja juuri se on monen epäonnistumisen syy. Mielestäni suurin syy miksi ihmiset epäonnistuvat elämätapamuutoksessa on tämä kipu joka tulee kun koitetaan muuttaa nykyisiä tapoja. Se ei tule kun makaa sohvalla ja katsoo sarjaa, se tulee, kun tekee jotain uutta, pakollista ja tylsää tai ''itseä kehittävää toimintaa''. - Treeni. - Kauppalistan teko tai terveellinen ruokailu. Hyvä asia on se, että usein se katoaa heti kun sen kohtaa! Treenin aloittaminen voi aiheuttaa monille vaikka useamman tunnin kipua, mutta kun aloitat treenin niin 5 minuutin päästä olo on parempi. ---------------------------------- Esimerkki: - Olet tullut töistä kotiin. - Vähän väsyttää. - Syöt jotain nopeaa ja istahdat sohvalle. Tiedät, että tänään piti mennä treenaamaan, mutta olo on löysä. Haluaisit vaan jäädä siihen makaamaan. 🧠 ”Ei huvita. Ei nyt. Teen huomenna. Tai viikonloppuna.” → Kipu. Se on täysin näkymätön vastus – mutta erittäin todellinen tunne.

Mitä ajatuksia ryhmäläisissä herättää pelkästään/ pääosin kehonpainoilla tehtävä voimatreeni? Mitä hyvää, mitä ns. vajeita/ haasteita siihen liittyy? Olen miettinyt salitauon jälkeen lähteä kokeilemaan pääosin kehonpainoilla tehtävää treeniä sisältäen mm. punnerruksia, leuanvetoa (siihen pitää kyllä käyttää vielä laitetta 😅), kyykkyjä TRX avusteisesti, lantionnostoja. Tämän hetkisen elämäntilanteeni vuoksi tarve on aluksi tehdä treeniä matalalla kynnyksellä, tehokkaasti se mitä teen (n. 20min) että saisin luotua rutiinin salilla käymisestä ja siitä lähteä sitten ajan kanssa kehittämään treeniä eteenpäin.