Hei vaan taas. Oli ihan pakko tulla kirjoittamaan tänne, kun oma mieli taas asettuu poikkiteloin. Kävin tänään lääkärissä. Multa on tutkittu astman mahdollisuutta, koska on ollut vaikea hengittää, ja kaikki söpöt aiheuttaa ihan karmean yskän. No, tutkimuksissa selvisi, että minussa ei vieläkään ole mitään muuta vikaa kuin massiivinen ylipaino, käytiin läpi historia sen kanssa, valmennusten ja dieettien sujumisia jne. Ja siis edelleen, tai ehkä varsinkin nyt kehossa on kyllä muutoin hyvä olla, eikä oma peilikuva edes ärsytä. Mutta olisi toki myös kiva hengittää. No, sitten mietittiin, mitä seuraavaksi. Jouduin vaa'alle, ja meinasin pyllylleni lentää, kun kiloja oli +10 siihen, mitä oletin. Ei tunnu, että paino olisi noussut, mutta onhan se, ja se varmasti selittää sitäkin, miksi tuntuu nyt vähän vaikealta. Lukemat on niin isot, että myös leikkaushoito olisi mahdollinen, ja se on aika shokeeraava uutinen. No, näitä valmennuksen materiaaleja käynnin jälkeen pohdittuani totesin päässäni, että nyt jos koskaan ei edes v*tuta se painoasia, vaan se, että tuntuu, että en voi luottaa omaan kehooni, enkä kyllä varmaan mieleenikään. Stressin vähentäminen ja vähentyminen ei ole näkynyt, hengittely ja veden juonti ei helpota, kasvisten lisääminen ei vaikuta oikeaan suuntaan, ja edelleen ruokamäärien kanssa tulee ylilyöntejä. Tuntuu siltä, että oma keho on pettänyt minut, kun ei vastaa ns. Toivotulla tavalla, ja mieli samoin, kun vain hyväksyy muutoksen huonompaan. Vaikka niitä hyviäkin juttuja on, ja on paljon, esimerkiksi se, että puhuin vastaanotolla asiasta itkemättä, niin on kyllä todella lannistunut olo - minun intuitio ilmeisesti haluaa syödä minut hengiltä. Ja nyt jos koskaan tuntuu siltä, että taidanpa varata Jonnalle ajan, kunhan palkkapäivä koittaa. Jospa joku järjen ääni tähänkin jälleen löytyisi.